On vastenmielistä, että osa ihmisistä yhä pitää kouluaikana tapahtuvia laittomia tekoja koulukiusaamisena. Pahoinpitely, varkaus, yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen ja kunnianloukkaus ovat rikoksia eivätkä pelkkää koulukiusaamista.

Pahimmassa tapauksessa teot voivat olla toistuvia, jatkua vuosia ja aiheuttaa uhrille loppuelämän kestävät traumat. Jos ”koulukiusaajat” ovat alle 15-vuotiaita, he eivät saa teostaan sakkoja tai muitakaan rangaistuksia.
Tämän takia on tärkeää, että he joutuvat korvaamaan uhrille aiheuttamansa haitat, kuten laki määrää. Vaikka alle 15-vuotias ei teosta rangaistusta saisikaan, on hän kuitenkin velvollinen korvaamaan uhrille aiheuttamansa kärsimyksen ja tilapäisen sekä pysyvän haitan.
Käytäntö, jossa uhri joutuu vaihtamaan koulua, ”kiusaajien” jäädessä vanhaan kouluunsa, on kokonaisuuden kannalta hyvin ongelmallinen. Yhteiskunta lähettää nuorille aivan väärän signaalin siitä, mihin kiusaaminen lopulta johtaa: uhrin siirtämiseen toiseen kouluun, samalla kun kiusaajat saavat jatkaa elämäänsä, kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Mitään ennaltaehkäisevää vaikutusta tällä ei ole, päinvastoin. Uhria on suojeltava siirtämällä ”kiusaajat” eri kouluihin tai omiin erityistä osaamista omaaviin yksiköihin.
Muutos on mahdollinen, mutta se vaatii meidän aikuisten asennemuutosta. Esimerkiksi pahoinpitelyä pitää uskaltaa kutsua pahoinpitelyksi, ja siitä on joka kerta ilmoitettava poliisille.
Koulu ei ole oikeuslaitos, eikä sen tehtäviin kuulu sellaisena toimia. Suomen hallituksen tehtävä on turvata kouluille, poliisille sekä oikeuslaitokselle riittävät resurssit, jotta lapset voivat turvallisesti suorittaa heille laissa määrättyä oppivelvollisuutta.
Tällä hetkellä näin ei ole, ja siihen on saatava pikaisesti muutos. Lapsella on vain yksi lapsuus, eikä sitä voi jättää odottamaan seuraavia vaaleja ja toisenlaista arvopohjaa, joka suojelee myös yhteiskunnan pienimpiä kansalaisia.